Aceite De Ajo, eli valkosipuliöljy, on pohjimmiltaan lipidivalmiste, joka on johdettu valkosipulin (Allium sativum) infuusiosta kantoöljyyn, usein oliiviöljyyn, auringonkukkaöljyyn tai rypsiöljyyn. Ravitsemuksellisesta näkökulmasta puhdas valkosipuliöljy koostuu lähes kokonaan rasvoista, tuottaen noin 884 kaloria 100 grammaa kohden, mikä on yhdenmukaista lipidien kaloriatiheyden kanssa (9 kcal/g).
Sen makroravinneprofiilia hallitsee 100 grammaa kokonaisrasvaa, nolla hiilihydraattia ja nolla proteiinia. Rasvapitoisuuden laatu riippuu suuresti käytetystä perusöljystä. Jos perusaineena on yleinen öljy, kuten oliiviöljy, rasvakoostumus on runsaasti sydänterveellisiä kertatyydyttymättömiä rasvahappoja (MUFA), pääasiassa öljyhappoa, joiden tiedetään tukevan sydän- ja verisuoniterveyttä auttamalla ylläpitämään terveellisiä kolesterolitasoja. Jos perusaineena on siemenöljy, monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA), mukaan lukien Omega-6-rasvahappojen, pitoisuus on korkeampi.
Valkosipuliöljy sisältää tyypillisesti vähän tyydyttynyttä rasvaa (noin 14 grammaa 100 grammaa kohden). Merkittävä ravitsemuksellinen etu tulee itse valkosipuliyhdisteistä, erityisesti rikkiyhdisteistä, kuten allisiinista, diallyylidisulfidista ja ajoeenista, jotka ovat rasvaliukoisia ja siirtyvät öljyyn. Vaikka nämä yhdisteet edistävät vain vähäisesti kalori- tai makroprofiilia, ne ovat valkosipulin voimakkaan maun ja mahdollisten terapeuttisten etujen lähde, mukaan lukien antioksidanttiset ja anti-inflammatoriset ominaisuudet.
On kuitenkin ratkaisevaa, että vitamiinien ja kivennäisaineiden ravitsemuksellinen osuus on yleensä minimaalinen, koska öljynvalmistusprosessi, oli se sitten kylmäpuristettu tai kuumennettu, jättää usein jälkeensä suurimman osan vesiliukoisista mikroravinteista, joita raa’assa valkosipulissa saattaisi olla (kuten C-vitamiini tai B-vitamiinit). Jälkiä E-vitamiinista ja K-vitamiinista voi olla läsnä, jos perusöljy on niistä rikasta. Valkosipuliöljyä käytettäessä on tärkeää muistaa, että se on erittäin tiivistetty rasvan ja kaloreiden lähde, mikä tekee annoskoon hallinnasta olennaista, erityisesti kulinaarisissa sovelluksissa, joissa maun tiheys on ensisijainen verrattuna tilavuuteen.